Vaaleasta mustaksi

 

Katja, jolle sopii erinomaisen hyvin kaikki voimakkaat värit, päätti (minun yllyttämänä toki) että kylmä vaalea saa taas hetkeksi jäädä ja on vaihteeksi sinimustan vuoro.

 



 Katja oli reissullansa käynyt turkkilaisella parturisedällä, joka oli melko huolettomasti lyhennellyt Katjan kuontaloa hieman miehekkääseen muotoon. Onneksi pituutta oli jo jonkin verran kerennyt kasvamaan takaisin, niin saatiin muotoa vähän fiksattua.

 

Sinimusta levitettiin tyvestä latvaan otsa-aluetta lukuunottamatta. Siihen laitettiin punainen suoraväri.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Väristä tuli tosi kiva ja se sopi Katjalle hienosti. Harmi vaan, että seuraavana päivänä puhelin piippasi ja Katja valitteli kovaa kutinaa, joka ei pesussakaan helpottanut. Hälytyskellot soivat yllättävän nopeasti ja arvelin kyseessä olevan allergisen reaktion. Kehotin menemään heti apteekkiin ja tietysti lääkäriinkin. Allergialääke ja kortisoniliuos helpottavat vastaavassa tilanteessa. Seuraavana päivänä oli jotain paukamiakin ilmestynyt.

 

Kyseessä saattaa olla allergisoituminen PPD:lle, joka on otettava vakavasti. Ei siis väriä minun toimestani, ennen kuin selviää mistä on kyse. Kerroinpa sitten tätä tarinaa eräälle asiakkaalle, jolle olin juuri tehnyt värin. Hän sitten kertoi, että hänellä itsellään oli todettu allergia juurikin PPD:lle. Melko hurjaa. Oli hänellekin perään soitettava, etten voi meidän väreillä enää väriä hänelle laittaa. Pahimmassa tapauksessa olisi kuolema minun vastuullani. Ei kiitos.

 

Eilen shoppailin tukusta Elumenit. Viimeksi olenkin niitä käyttänyt reilu kymmenen vuotta sitten, niiden juuri tultua markkinoille. Katsotaan miten käy. Eivät ainakaan sisällä PPD:tä. Hieman houkuttelisi siirtyä enemmänkin käyttämään turvallisempia värejä.

 

Ja vanhemmat! Ei ole turhan takia väripurkeissa K-16 -merkinnät. Jokainen värjäyskerta lisää allergisoitumisen riskiä.